Vaikka prosentit ovat vuoden 2019 huippuluvuista tippuneet, näyttää vaikuttavalle ilmastopolitiikalle siitä huolimatta löytyvän tukea kansan riveistä.
Edelleen noin puolet kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että Suomen hallituksen on toimittava aktiivisemmin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja että päästöjä tulisi vähentää nopeammin Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Enemmistö vastaajista kannatti muutoksia juuri rakenteiden tasolla. Kuntien energiasiirtymälle, metsien kestävämmälle käytölle ja maatalouden tukijärjestelmän rakenneuudistukselle näytettiin vihreää valoa. Toimia vaaditaan myös seuraavalta hallitukselta: yli puolet vastaajista odottaa Suomen pitävän kiinni hiilineutraaliustavoitteen toteutumisesta jatkossakin.
Medialla on aika ajoin ollut tapana kehystää ilmastonmuutoksen hillintä silkaksi luopumiseksi. Jos kyselyn tuloksiin on uskominen, eivät jo toteutuneet ilmastotoimet ole elämää pilanneet: peräti 68 prosenttia vastaajista koki ilmastokestävien ratkaisujen parantaneen ihmisten hyvinvointia Suomessa.
Silmiä ei kuitenkaan pidä sulkea siltä, että osalle ihmisistä ilmastotoimet tarkoittavat todellisia muutoksia esimerkiksi elinkeinoon ja sitä kautta toimeentuloon. Siksi tarvitaan ajoissa aloitettuja, johdonmukaisia ja huolella suunniteltuja toimia oikeudenmukaisen siirtymän turvaamiseksi – ei siis turhaa jarruttelua, josta seuraa vain lisää hallitsemattomia ongelmia ja tyytymättömyyttä.
Ja tässä se varsinainen jymyuutinen:
79 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että ilmastonmuutokseen ja luontokatoon tulisi etsiä ratkaisuja kokonaisuutena.
Koska luontokato on julkisessa keskustelussa kohtalaisen tuore aihe, näyttää ymmärrys köyhtyvän luonnon vaikutuksista ja tarpeesta ratkoa haasteita yhdessä lisääntyneen verrattain lyhyessä ajassa.
Korostunutta erimielisyyttä löytyi muun muassa väitteistä, jotka koskivat ilmastopakolaisten vastaanottamista ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten kärsivien mutta siihen vähiten vaikuttaneiden maiden tukemista. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että muiden rikkaiden maiden ohella Suomi hyötyy taloudellisesti globaalin etelän luonnonvaroista ja työvoimasta. Köyhemmille maille epäreilusta vaihtokaupasta jää käteen lähinnä kourallinen ympäristöongelmia ja heikentynyt kyky varautua ja sopeutua ilmastonmuutokseen. Lasku globaalin pohjoisen ekologisesta velasta erääntyi aikapäiviä sitten, mutta olemme taitavia pelaamaan sille lisää maksuaikaa samalla kun luonnonvarojen ylikulutus ja vastuunpakoilu jatkuu.
Puoliksi täynnä ollut lasini alkaa tyhjentyä kiihtyvää tahtia.