Reilu matka vie lähelle

Smart Up Thursday on tapahtumasarja, jossa tuodaan kestävän kehityksen ja cleantechin yhteisö saman katon alle keskustelemaan uusista, kestävistä ja puhtaista ratkaisuista. Protect Our Winters oli mukana marraskuun tilaisuudessa aprikoimassa kestävän matkailun mahdollisuuksia.

Teksti: Pauliina Toivanen Kuvat: Aino Huotari

Kuvittele, että istut henkilöautossa liikenneruuhkassa kaupungin keskustassa. Vaikka tie on nelikaistainen, autot seisovat. Vieressäsi kököttävässä autossa tuskailee yksi matkustaja, takana olevassa autossa kaksi.

Ihmiset ovat turhautuneita, vaikka ovat aiheuttaneet ruuhkan itse. Eikä tukoksia auta se, että yli puolet yhteiskunnan infrasta on valjastettu pari metriä leveissä ja neljä metriä pitkissä ilmansaasteita tupruttavissa peltikarsinoissa istumiseen.

Smart Up Thursday -tapahtumasarja kokosi viime viikolla talvirurheilun ja kestävän kehityksen ystävät yhteen keskustelemaan reilusta matkailusta. Avauspuheenvuorossa Sitran johtaja Mari Pantsarin esittämä International Sustainability Instituten kuvasarja Seattlen 2nd Avenuen ruuhkasta on pysäyttävä – 200 ihmistä 177 henkilöautossa. Miltä näyttäisi kyseinen kaupunkiväylä, jos sama määrä ihmisiä istuisi ilman autoja tiellä? Entäpä, jos he istuisivat bussissa tai pyöräilisivät?

Jos henkilöautot eivät valtaisi kaupunkitilaa, osa liikenneväylistä voitaisiin muuttaa ilmaa puhdistaviksi viheralueiksi. Miltä kaupunki kuulostaisi ilman moottoreiden jylinää? Miten kauniilta siellä näyttäisi? Mitä villiruokaa siellä kasvaisi ja mitä eläimiä siellä voisi nähdä?

Kaupungissa liikkumisessa on kyse tilankäytöstä. Voisiko henkilöautoille valjastettuja tiloja käyttää johonkin virkistävämpään kuin henkilöautoruuhkiin? Vähentyisikö vihan määrä liikenteessä, jos pelti ja pakokaasu eivät täyttäisi suurinta osaa liikkumistilastamme?

Minkälaisia talviurheilumahdollisuuksia väljät kulkuväylät tarjoaisivat?

Kaiken muututtava vähähiiliseksi

Lokakuussa julkaistun IPCC-raportin mukaan ei enää riitä, että maapallon lämpeneminen saadaan pysäytettyä kahteen asteeseen. Kahden asteen lämpeneminen karkaisi käsistä, kun maaperä köyhtyisi entisestään ja jäätiköiden sulaminen kiihtyisi. Tällöin negatiiviset takaisinkytkennät eli ilmastoa vakauttavat toiminnot kävisivät mahdottomiksi. Myös 99 prosenttia merten ekosysteemeille korvaamattomista koralleista tuhoutuisi.

IPCC-raportissa maapallon lämpenemisen yläraja vedettiin puoleentoista asteeseen.

“Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että nettopäästöt on puolitettava vuoteen 2030 mennessä ja saatava nollaan vuoteen 2050 mennessä. Kyse ei ole siitä, mitä energiaa poltetaan, vaan kaiken on muututtava vähähiiliseksi – asumisen, ruuan, liikenteen, matkustamisen ja tavaroiden. Jokaisen on vähennettävä päästöjä jokaisella akselilla”, Mari Pantsar toteaa.

“Moni sitralainen elää jo näin, ja he ovat hyvinvoivia ihmisiä”, hän huomauttaa.

Vaikka projekti on suuri, Pantsarin mukaan se on täysin mahdollinen.

“Jos ottaisimme käyttöön pelkästään 15 pohjoismaista ilmastoratkaisua, maailma voisi vähentää päästöjä neljällä gigatonnilla vuoteen 2030 mennessä. Se on yhtä paljon kuin EU-maat yhteensä tuottavat päästöjä nykyään. Näiden ratkaisujen käyttöönotto vastaisi kustannuksiltaan summaa, jonka verran nyt tuetaan fossiilisia polttoaineita yhdeksässä päivässä. Velvollisuutemme on kehittää vähähiilisiä ratkaisuja, joita voimme viedä kehittyviin maihin ja kohdistaa niihin myös kehitysrahojamme.”

Vähähiilisyys kiinnostaa

Vaikka tositoimiin ei ole vielä ryhdytty, ja planeettamme jatkaa lämpenemistään, hyvä uutinen on, että suomalaisia kiinnostaa heidän hiilijalanjälkensä. Sitran elämäntapatestiä on tehty vajaan vuoden aikana lähes puoli miljoonaa kertaa, joista puolet on tehty IPCC-raportin julkaisun jälkeen. Tällä hetkellä suomalaisen hiilijalanjälki on keskimäärin 10,4 tuhatta kg CO₂e vuodessa. Vuoteen 2030 mennessä eli reilun kymmenen vuoden sisällä hiilipäästöt pitäisi saada kolmeen tonniin vuodessa, ja vuoteen 2050 mennessä niiden tulisi kutistua tuhanteen.

“Kehittyville maille tavoite on haastava, mutta niissä maissa, joissa vasta lähdetään kehittymään, infra voidaan rakentaa suoraan vähähiiliseksi – etenkin, jos pystymme auttamaan. Päästövähennyksiä ei voida jättää vain yksittäisten ihmisten harteille. Energian, jota kotitalouksille tarjotaan, on oltava puhdasta ja liikkumismuotojen tulee olla vähäpäästöisiä”, Mari Pantsar toteaa.

Jos arjessa tekee joka päivä kestäviä valintoja, vuodessa niistä kertyy mukavasti päästövähennyksiä. Pantsarin mukaan haaste on siinä, että ihmisillä ei ole tietoa, mitkä ovat ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja. Eivätkä valinnat ole helppoja. Esimerkiksi kasvi vastaan liha -asettelu ei aina ole yksiselitteinen, kun yhden avokadon kasvattamiseen Chilessä kuluu 3 000 litraa vettä.

“Tuotteet pitäisi hinnoitella ja merkitä hiilijalanjäljen mukaan, jotta kuluttajien olisi helpompi tehdä parempia valintoja.  Myös Sitran 100 fiksua arjen tekoa -sivuilta saa hyviä vinkkejä. Jokaikinen tonni, jonka pystyy olla päästämättä, on merkittävä, sillä silloin sitä ei myöhemmin tarvitse sitoa takaisin maahan.”

Kestävä matkailu: utopia vai uusia mahdollisuuksia?

“Jos haluamme päästä IPCC:n asettamaan tavoitteeseen eli puolentoista asteen lämpenemiseen, meidän on joko vähennettävä matkailua tai muutettava liikkumistapojamme. Tämä muutos tulee olemaan iso osa elämäämme”, POWin puheenjohtaja Niklas Kaskeala toteaa Smart Up Thursdayn -paneelikeskustelun alkajaisiksi.

Matkailu aiheuttaa keskimäärin noin kahdeksan prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, ja suurin osa siitä koituu matkustamisesta kohteeseen. Ilmastonmuutos aiheuttaa vakavan uhan matkailun tulevaisuudelle; erityisesti talvimatkailu kärsii, kun talvet lyhenevät ja lumi vähenee.

Vaikka monelle POWin ystävälle juuri matkailusta karsiminen tuottaa tuskia, reissaamisesta ei välttämättä tarvitse luopua kertaheitolla kokonaan. Vaihtamalla viikon kaukoloman kotimaan matkaan voi pienentää hiilikuormaansa jopa 20 prosenttia. Kun korvaa yhden 300 kilometrin päähän tehdyn viikonloppumatkan kotilomalla, hiilijalanjälki pienenee prosentin. Jos korvaa moottoriajoneuvoilla tehtäviä matkoja esimerkiksi soutamalla, pyöräilemällä tai hiihtämällä, pienenee päästöt mutta samalla kohenee myös kunto.

“On mahdollista olla onnellinen ilmastokestävä matkailija. Ei tarvitse lähteä niin kauas. Olen matkustanut elämäni aikana ihan liikaa, ja nykyisin etsin elämyksiä lähempää. Meillä on Pohjoismaissa hyvät mahdollisuudet talvimatkailuun. Junalla pääsee hiilineutraaleihin hiihtokeskuksiin Pyhälle tai Rukalle. Käyn paljon myös Helsingin naapurikunta Sipoossa metsissä ja merillä. Thaimaan rantalomat lasten kanssa voi korvata matkustamalla etelänaapuriimme Viroon”, Kaskeala kertoo.

Parempaa ilmastopolitiikkaa

Sekä POWin puheenjohtaja Niklas Kaskeala että kansanedustaja ja ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Satu Hassi alleviivaavat, että vaikka yksittäinen ihminen voi tehdä runsaasti parempia valintoja, ne eivät silti riitä. Politiikalla pystytään tehdä lukuisia asioita suoremmin, ja poliittiset päätökset ovat ne, jotka lopulta ratkaisevat ison kuvan.

Hassi muistuttaa kolmen vuosikymmenen takaisesta globaalista uhasta, jossa stratorsfäärin otsonikerroksen ohenemisen aiheuttajiksi todettiin freonit, joita käytettiin muun muassa suihkepulloissa ja jääkaapeissa. Kun freonit kiellettiin, otsonikerroksen ohentuma alkoi pienentyä ja tervehtyä.

“Ei silloinkaan vedottu siihen, että ostakaa ihmiset freonittomia jääkaappeja ja suihkepulloja. Freonit kiellettiin, ja niiden vaikutus ilmastoon näkyi pystysuorana pudotuksena.”

Hassin mukaan päästöjä aiheuttavaa toimintaa pitäisi verottaa.

“Kunnon päästöveroilla kokonaisvero ei kasva. Tulot voisi käyttää työveron alentamiseen. Kun hintalapuissa näkyisi päästöt, kuluttajien olisi helpompi tehdä parempia valintoja. Jos hintasignaalia ei saada, voimme vaatia ympäristöjalanjäljen merkintää tai vähintään, että hintalapun vieressä olisi informaatiota tuotteen hiilijalanjäljestä.”

Matkailussa lento- ja meriliikenne ovat saaneet nauttia liian pitkään liftaajan roolista; kaksi saastuttavinta liikkumismuotoa saa porskuttaa vastuutaan kantamatta. Vaikka linjaus tuntuu niin muiden teollisuudenalojen kuin planeettamme tulevaisuuden kannalta epäreilulta ja järjenvastaiselta,  suurin osa maailman hallituksista on haluttomia kohdistamaan veroja lento- ja meriliikenteeseen.

“Kehitysmaiden ilmastotoimia pitäisi auttaa ja yksi tapa kerätä varoja olisi lento- ja laivaliikenteen globaali vero. Esimerkiksi Kiina ja Intia vastustavat tätä väittämällä, ettei köyhien maiden kansalaisiin voi kohdistaa veroja. Mutta eihän köyhät ihmiset lennä, vaan näissä maissa vero kohdistuisi paikallisiin bisneksiin”, Hassi huomauttaa.

Vuonna 1997 Kioton sopimuksessa asetettiin teollisuusmaille päästörajat ja silloin sovittiin, että meri- ja lentoliikenne sopisivat niistä erikseen omissa kansainvälisissä järjestöissään.

“Nämä järjestöt kuitenkin tulkitsivat, että saivat vapaamatkustusoikeuden. Lentoyhtiöillä on valtava lobbausvoima poliittisiin päättäjiin”, Hassi kertoo.

Lento- ja laivaliikenteen verojen lisäksi politiikalla voitaisiin vaikuttaa raideyhteyksien edistämiseen niin Suomen sisällä kuin kansainvälisestikin.

“Se on monien ratkaisujen summa. Olen myös tekniikkaoptimisti ja uskon, että jonain päivänä tuuli- ja aurinkoenergia ovat niin halpaa ja tekniset ratkaisut niin kehittyneitä, että voidaan valmistaa hiilineutraalia polttonestettä. Lappeenrannan yliopistossa on saatu jo tuloksia hiilidioksidin talteenotosta ja kierrätyksestä polttoaineeksi. Tällaisilla ratkaisuilla voidaan korvata energianlähde tai polttoaine sellaisissa liikennevälineissä, jotka eivät suoraan pysty toimimaan sähköllä, kuten laivat ja lentokoneet.”

Vaikka poliittiset linjaukset ovat välttämättömiä päästötavoitteisiin pääsemiseksi, Kaskeala peräänkuuluttaa yksilöiden roolia poliittisiin päättäjiin ja yrityksiin vaikuttamisessa.

“Jotta saadaan asiat kuntoon, täytyy myös vaikuttaa poliittisiin päättäjiin ja yrityksiin. Matkailusta saadaan kestävämpää, kun matkailuyhteisö sitä vaatii. Tulkaa mukaan. Meitä on jo paljon talviurheilun ystäviä, ja me tuemme niitä yrityksiä, jotka ajavat kestävää matkailua eteenpäin. Jos ei etelässä ole tulevaisuudessa lunta, ei harrastajia riitä pohjoiseenkaan. Lumi ja jää omalla olemassaolollaan hillitsevät ilmastonmuutosta. POWissa suojelemme jotain, mitä rakastamme. Ilmastonmuutoksen torjunta on iloinen asia, kuten vapaalaskija Miikka Hast kirjoitti”, Kaskeala sanoo.

Vihreän puolueen riveissä vaikuttava Satu Hassi kannustaa patistamaan toimiin myös niitä poliitikkoja, jotka ovat eri mieltä.

“Olen ollut vastaanottavassa päässä pitkään. On virhe pommittaa vain niitä, jotka ovat valmiiksi samaa mieltä. Kannattaa painostaa myös vastarannan kiiskejä, jotta hekin tietävät, että on ihmisiä, jotka haluavat ratkaisuja ilmastonmuutokseen. Kerrotaan siitä, mitä haluamme säilyttää ja suojella ja vaaditaan poliitikoilta niitä asioita.”

Hiilineutraali hiihtokeskus

Pyhätunturi on ollut kestävän matkailun edelläkävijä jo vuosia. Hiihtokeskus aloitti vuonna 2008 ympäristöohjelman, jonka ansiosta se saatiin hiilineutraaliksi viisi vuotta sitten. Ympäristöohjelmassa hiihtokeskuksen energiatehokkuutta nostettiin energiankulutusta vähentämällä ja vihreää energiaa lisäämällä. Yritys joutuu kuitenkin edelleen kompensoimaan 20 prosenttia päästöistään, sillä rinnekoneiden valmistajat eivät ole suostuneet biokaasun käyttöön polttoaineena. Rukatunturi seuraa Pyhän jalanjäljillä ja on ottanut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2020 mennessä.

“Tilastojen mukaan Lapin matkailu kasvaa ja kansainvälisesti on meneillään valtava matkailubuumi Suomeen. Vaikka Suomeen tulee enemmän kansainvälisiä matkailijoita, samalla suomalaisia lähtee entistä enemmän ulkomaille. Olemme tehneet strategisen valinnan, ja tärkein kohderyhmämme on tästä lähin kotimaiset perheet aasialaisten ja yhdysvaltalaisten sijasta. Haluamme saada kotimaan asiakkaat tuntureihin. Lähimatkailussa on iso juju”, Rukan ja Pyhän toimitusjohtaja Ville Aho kertoo.

Kun Pyhää lähdettiin kehittämään hiilineutraaliksi vuonna 2008, teko nähtiin hienona mutta ei suinkaan taloudellisesti järkevänä.

“Olemme onnellisia, että teimme valinnan ryhtyä hiilineutraaliksi hiihtokeskukseksi jo silloin. Nyt tuntuu, että se alkaa vaikuttaa kuluttajien päätöksiin tulla Pyhälle. Kuluttajat voivat tukea ja kannustaa yrityksiä tekoihin, haastaa mukaan talkoisiin. Tehdä selväksi, että valitsin teidät tämän takia”, Aho kannustaa.

Kompensointi viimeinen vaihtoehto

Rinnekoneiden polttonesteen lisäksi päästökompensaatioita maksetaan lentomatkoista. Sitra pyrkii kompensoimaan työntekijöidensä lentokilometrit kaksinkertaisesti. Paneeliin osallistujien mielestä kompensointi on kuitenkin viimeinen vaihtoehto.

“Jos päästöjä vähentää siihen pisteeseen, ettei pysty enää vähentämään, niin silloin voi kompensoida loput. Mutta jos olet päättänyt mennä joka vuosi Kiinaan ja kompensoida lennot, olisi parempi, jos matkustaisit joka toinen vuosi Kiinaan ja kompensoisit sen. Kompensointi on polun lopussa”, Kaskeala toteaa.

Kompensointihankkeita on kritisoitu myös niihin liittyvistä ihmisoikeusongelmista, viherpesusta ja maanomistusongelmista.

“Monet hankkeista toteutetaan kehittyvissä maissa, ja siellä metsitystä tekevät niiden maiden ihmiset, jotka ovat vähiten vastuussa teoistamme. Se on moraalinen ongelma. Emme selviä ilman jonkin sortin kompensaatioita, mutta silti meidän tulee tiputtaa päästöjämme 10 tuhannesta kolmeen tonniin vähän reilussa kymmenessä vuodessa. Matkailussa ensimmäinen teko on miettiä, onko pakko matkustaa lentokoneella niin kauas”, Kaskeala sanoo.

Satu Hassi yritti europarlamentaarikkoaikoinaan ajaa edustajat käyttämään etäyhteyksiä asiantuntijoiden kuulemisessa lentokilometrien vähentämiseksi. Se ei mennyt läpi.

“Lentäminen ei ole ainoa asia, josta ei suostuta vähentämään. Olen surullinen, että Suomen eduskunta ei ole tarttunut siihen, että eduskunta tekisi ympäristötekoja. Eduskuntatalon remontti paransi energiatehokkuutta, mutta katolle aurinkopaneeleja ei tehty, sillä eduskunta on instituutiona niin arvokas”, Hassi kritisoi.

Äänestäjän sopii kysyä: Mikä tekisi instituutiosta arvokkaamman kuin aurinkopaneeleilla tai kaupunkipuutarhalla vuorattu katto?

Ilmastonmuutos on totta, siitä ei liene enää kenelläkään epäilyksiä. Mutta olisiko aika hyväksyä ilmastonmuutoksen lisäksi ilmapiirin muutos, unohtaa fossiiliset valtarakenteet ja matkata uudelle aikakaudelle – löytöretkelle pohjoismaalaisten innovaatioiden ihmeelliseen maailmaan?

Smart Up Thursday on Solvedin tapahtumasarja, jossa tuodaan kestävän kehityksen ja cleantechin yhteisö saman katon alle keskustelemaan ja oppimaan uusista, kestävistä ja puhtaista ratkaisuista. Tapahtuma pidetään kerran kuussa Altaan Smart & Clean -showroomissa Helsingissä.