Ilmastonmuutoksen torjunta on iloinen asia
”Miksi emme mieluummin puhuisi siitä, mitä voimme saada, saavuttaa, parantaa ja säilyttää.”
POW-lähettiläs Mikka Hast nauttimassa siitä, minkä hän haluaa pelastaa. Kuva: Jani Kärppä
Tuore IPCC:n raportti nosti ilmastonmuutoksen jälleen kerran keskusteluun kaikkialla, ansaitusti. Lapin Kansa julisti pääkirjoituksessaan 9.10.2018 että, ilmastopuheiden aika on ohi, ja nyt on siirryttävä vihdoin tekoihin. Kirjoituksen sanomassa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin, mutta viimeiset sanat särähtivät korvaan jälleen kerran: ”Ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole helppoa, eikä hauskaa vaan vaivalloista, tuskallista ja keljua…”
Olen seurannut ilmastonmuutoskeskustelua yli kymmenen vuotta ja törmään jatkuvasti sanoihin, jotka lannistavat ihmisten intoa tarttua toimeen, olemaan se oman elämän James Bond ja pelastamaan palasen maailmaa. Ne ovat juuri näitä luopumisen, menetyksen ja tuskan sanoja, joiden avulla lähestymme tarvittavaa muutosta. Ihmisille on taottu päähän, että ilmastonmuutoksen torjunta ja hillintä ovat negatiivisia asioita. Ei, ne eivät ole sitä. Ne ovat parannuksia ja askeleita kohti puhtaampaa, kestävämpää elämää ja yhteiskuntaa.
Tuskin kukaan jää kaipaamaan saastuttavia autoja ja tehtaita, kestämätöntä kulutushysteriaa, epäterveellisempää ruokavaliota tai meneillään sukupuuttoaaltoa, mutta nyt niistä pois pyrkimistä pelätään kuin toisen käden menetystä. Keskustelun retoriikalla on suuri merkitys siihen, miten ihmiset suhtautuvat abstrakteihin asioihin, joihin heillä ei ole välttämättä minkäänlaista kosketuspintaa.
Ymmärrän, että pelko myy ja sillä on helppo koskettaa ihmisiä. Mutta onko rakentavaa keskittyä vain negatiivisiin asioihin muutoksissa, jotka tulevat väistämättä eteemme? Miksi emme mieluummin puhuisi siitä, mitä voimme saada, saavuttaa, parantaa ja säilyttää?
Ilmastonmuutoksen torjumisen voisi ajatella rapistumiskunnossa olevan hometalon täydellisenä remontointina. Toki se vaatii rahaa ja työtä, mutta asumiskuntoinen, terveellinen ja viihtyisä talo ovat tavoiteltava päämäärä, jolloin panostus kannattaa, varsinkin jos talo on ainut vaihtoehtosi! Remonteissa harvoin haikaillaan vanhojen osien ja järjestelmien perään, vaan asennetaan surutta uutta ja parempaa. Se tehdään hyvillä mielin uskoen, että lopputulos on parempi kuin vanha.
Ilmastonmuutoskeskustelussa puhutaan hyvin vähän mahdollisten ponnisteluiden eduista ja positiivisista, konkreettisista muutoksista, jotka koskettavat jo yksilötasolla. Ehkä olisi korkea aika aloittaa?
Sanotaan, että ainoa pysyvä asia on muutos. Miksei siis suhtautua siihen ennemmin positiivisesti, rakentavasti ja uteliaasti kuin peläten, tuskaillen ja jahkaillen. Kannustan kaikkia tarttumaan muutoksen toimeen ja kertomaan rohkeasti tuloksista. Uskallan väittää, että harva jää haikailemaan vanhaan.
Kirjoitus on julkaistu myös Lapin Kansan mielipidesivuilla 12.10.2018.
Kirjoittaja Miikka Hast on vapaalaskija, POW-lähettiläs ja yksi POW Finlandin perustajajäsenistä.
