Lähettilään kynästä: Huolta tai ei, parempia aikoja ilmastotoimille ei tule – ja juuri siksi kannattaa äänestää

Helmikuun lopulla kuhistiin taas pari päivää Ilmastobarometrin tuloksista. 

“Ilmastohuoli on heikentynyt”, uutisoi tuloksista Yle. “Suomalaisten into ilmastotoimiin hiipuu”, otsikoi puolestaan Helsingin Sanomat.

Tämän vuoden tammikuussa tehty kansalaisille suunnattu kyselytutkimus oli jo kolmas laatuaan. Sen tehtävä on eduskuntavaalien alla kartoittaa kansalaisten näkemyksiä, asenteita ja mielipiteitä liittyen niin ilmastopolitiikkaan kuin ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen arjen ilmastotekoja unohtamatta. Tämän vuoden kyselyyn vastasi 1043 ihmistä ympäri Suomen.

On totta, että edelliseen kyselyyn verrattuna vastaajien huoli ilmastonmuutoksesta oli vähentynyt. Yhtälailla laskussa oli vastaajien samanmielisyys monen ilmastotoimien kannalta merkittävän väitteen kanssa.

Tuloksia silmäillessä lasin voi nähdä joko puoliksi tyhjänä tai puoliksi täynnä. Päätän aluksi kuulua jälkimmäiseen leiriin.

Vaikka prosentit ovat vuoden 2019 huippuluvuista tippuneet, näyttää vaikuttavalle ilmastopolitiikalle siitä huolimatta löytyvän tukea kansan riveistä.

Edelleen noin puolet kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että Suomen hallituksen on toimittava aktiivisemmin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja että päästöjä tulisi vähentää nopeammin Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Enemmistö vastaajista kannatti muutoksia juuri rakenteiden tasolla. Kuntien energiasiirtymälle, metsien kestävämmälle käytölle ja maatalouden tukijärjestelmän rakenneuudistukselle näytettiin vihreää valoa. Toimia vaaditaan myös seuraavalta hallitukselta: yli puolet vastaajista odottaa Suomen pitävän kiinni hiilineutraaliustavoitteen toteutumisesta jatkossakin.

Medialla on aika ajoin ollut tapana kehystää ilmastonmuutoksen hillintä silkaksi luopumiseksi. Jos kyselyn tuloksiin on uskominen, eivät jo toteutuneet ilmastotoimet ole elämää pilanneet: peräti 68 prosenttia vastaajista koki ilmastokestävien ratkaisujen parantaneen ihmisten hyvinvointia Suomessa.

Silmiä ei kuitenkaan pidä sulkea siltä, että osalle ihmisistä ilmastotoimet tarkoittavat todellisia muutoksia esimerkiksi elinkeinoon ja sitä kautta toimeentuloon. Siksi tarvitaan ajoissa aloitettuja, johdonmukaisia ja huolella suunniteltuja toimia oikeudenmukaisen siirtymän turvaamiseksi – ei siis turhaa jarruttelua, josta seuraa vain lisää hallitsemattomia ongelmia ja tyytymättömyyttä.

Ja tässä se varsinainen jymyuutinen:

79 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että ilmastonmuutokseen ja luontokatoon tulisi etsiä ratkaisuja kokonaisuutena.

Koska luontokato on julkisessa keskustelussa kohtalaisen tuore aihe, näyttää ymmärrys köyhtyvän luonnon vaikutuksista ja tarpeesta ratkoa haasteita yhdessä lisääntyneen verrattain lyhyessä ajassa. 

Korostunutta erimielisyyttä löytyi muun muassa väitteistä, jotka koskivat ilmastopakolaisten vastaanottamista ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista eniten kärsivien mutta siihen vähiten vaikuttaneiden maiden tukemista. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että muiden rikkaiden maiden ohella Suomi hyötyy taloudellisesti globaalin etelän luonnonvaroista ja työvoimasta. Köyhemmille maille epäreilusta vaihtokaupasta jää käteen lähinnä kourallinen ympäristöongelmia ja heikentynyt kyky varautua ja sopeutua ilmastonmuutokseen. Lasku globaalin pohjoisen ekologisesta velasta erääntyi aikapäiviä sitten, mutta olemme taitavia pelaamaan sille lisää maksuaikaa samalla kun luonnonvarojen ylikulutus ja vastuunpakoilu jatkuu.

Puoliksi täynnä ollut lasini alkaa tyhjentyä kiihtyvää tahtia.

Pandemian kriittisimmistä hetkistä oli tuskin juuri selvitty, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa, mikä vaikutti ymmärrettävästi ihmisten turvallisuuden tunteeseen ja jaksamiseen. Toisin kuin näennäisesti hiljaa hiipivä ilmastokriisi, jonka väkivaltaisia vaikutuksia elämään vasta opettelemme tunnistamaan, sota vyöryi päälle käsinkosketeltavalla voimalla, josta osalla suomalaisistakin on edelleen eläviä muistoja.

Kuinka paljon huolta yksilöt voivat kantaa maailman tilanteesta? Tätä pohdittiin Ilmastobarometrin tulosten julkistamistilaisuudessakin.

Ilmastokriisi saattoi monen mielessä jäädä taka-alalle, mutta poliitikoilla tähän ei olisi ollut varaa.

Ilmastokriisi kun ei katoa minnekään ilman toimintaa – se on fakta, joka ei valitettavasti ole kiinni huolen määrästä tai mielipiteistä.

Kuluneen talven aikana osa kansanedustajista ja puolueista käytti silti tilannetta hyväkseen ja kunnostautui virheellisen tiedon äänitorvina. Venäjän hyökkäyssodan taloudellisia vaikutuksia pyrittiin olan takaa laittamaan vihreän siirtymän piikkiin. Ilmastotoimet haluttiin jättää odottamaan parempia aikoja siitä huolimatta, että sodan alettua merkittäviä kustannuksia ja päänvaivaa syntyi nimenomaan fossiilienergiariippuvuudestamme.

Vuoden 2019 Ilmastobarometrissä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi aktiivisesti työskentelevää ja ilmastonmuutoksen kaikessa päätöksenteossa huomioivaa eduskuntavaaliehdokasta kertoi äänestävänsä 44 prosenttia vastaajista. Tämän vuoden tuloksissa osuus oli tippunut 32 prosenttiin.

Parempia aikoja ilmasto- ja luontotoimille ei tule, sillä jokainen päivä on menetetty tilaisuus, jossain päin maailmaa menetetty ihmishenki, laji tai elinympäristö. Toimettomuudella on aitoja seurauksia, koki niitä omassa arjessaan tai ei.

Äänestyspäivänä lasini tulee läikkymään taas ääriä myöten täynnä, sillä haluan uskoa, että valtaosa suomalaisista päättää äänestää sekä oikeudenmukaisuuden että tieteen viitoittamalla polulla toimivaa puoluetta ja ehdokasta. Kaikki muu se vasta luopumista olisikin.

Aiemmat blogitekstit: