Jäätiköiden vaikutus suomalaisiin

Yhdistyneet Kansakunnat on nimennyt vuoden 2025 jäätiköiden suojelun teemavuodeksi.  Suomalaisille jäätiköt saattavat tuntua kaukaisilta ja siksi lähdin etsimään jäätiköitä tuntevia suomalaisia. 

POWin vapaaehtoinen, Salla Kalliokoski, haastatteli neljää suomalaista, joiden kaikkien työ on erilaista, mutta liittyy olennaisesti jäätiköihin. 

Rasmus “Rasse” Krogerus on vuoristo-opas, joka on työskennellyt oppaana yli 15 vuotta. Vuoristo-oppaaksi Rasmus valmistui 2011. Rasmus asuu perheensä kanssa Ranskassa, Alppien jäätiköiden kupeessa. Hän opastaa pääasiassa Alpeilla ja Norjassa. 

Leena on työskennellyt Ilmatieteen laitoksella tutkijana vuodesta 2012, ja teki Postdoc-jaksonsa Lapin yliopiston arktisessa keskuksessa, jossa työskentelee edelleen vierailevana tutkijana. Leena tutkii lunta ja sen rakennetta, sekä lumi- ja jääpeitteen heijastavuutta, jolla on merkittävä vaikutus maapallon ilmastojärjestelmään. Toimisto Leenalla on Sodankylässä.

Antti Rautavaara työskentelee ulkoministeriössä vesiasioiden erityisedustajana. Hän on suurlähettiläs ilman maata, edustaen kansainvälisiä vesiasioita. Virka on viiden ministeriön yhteinen. Antti käy uimassa pari kertaa viikossa. ”Pitää tuntea elementtinsä”, Antti toteaa leikkisästi. Nuorempana harrastuksena oli polkujuoksu Nepalin vuoristoissa.

Sari Matilainen työskentelee erikoissuunnittelijana Ilmatieteen laitoksella Suomen Etelämanner-operaatioissa (FINNARP). Osana työtään hän järjestää tutkimusretkikuntia Suomen Etelämanner-tutkimusasemalle Aboalle. Ensimmäisen kerran Sari kävi Etelämantereella vuonna 2014. Vapaa-ajallaan Sari kiipeilee, ja harrastus onkin vienyt hänet sekä Himalajan että Alppien jäätiköille.

Jäätiköiden muutos

Jäätiköiden suojelun teemavuodella YK pyrkii nostamaan esiin jäätiköiden merkitystä, joka on suurempi kuin äkkiseltään tulee mieleen. Noin 70 prosenttia maailman makeasta vedestä on varastoitunut jäätiköihin. Jäätiköt kuitenkin vetäytyvät nyt nopeasti ilmastonmuutoksen vuoksi. Vuonna 2023 jäätiköistä hävisi eniten massaa viiden vuosikymmenen mittaushistorian aikana. Se oli toinen peräkkäinen vuosi, jolloin jäätä hävisi kaikilta maailman jäätikköalueilta. Jäätiköt vaikuttavat ilmaston säätelyyn ja ne takaavat makean veden yli kahdelle miljardille ihmiselle ympäri maailmaa. 

Antti työskentelee tämän geopoliittisen ongelman parissa. Tutkimusten mukaan ilmastonmuutoksen myötä Himalajan jäätiköt sulavat seuraavan 50-100 vuoden aikana pois. Ensimmäisen 30–40 vuoden aikana virtaama suurissa Himalajan joissa ensin lisääntyy, mutta sitten joet alkavat kuihtua. ”Tällä on valtava vaikutus ruuantuotantoon näillä alueilla”, Antti toteaa. Tähän muutokseen ollaan jo herätty monissa maissa, ja makean veden käytöstä aiheutuu jo nyt geopoliittisia jännitteitä. Mailla on erilaisia veden käyttösopimuksia, ja esimerkiksi Intia on asettanut tauolle yhteiskäyttösopimuksen, joka sillä on alavirran Pakistanin kanssa. ”Tämä ei ole pikkujuttu, sillä puhumme ydinasevaltioista”, Antti toteaa. 

Sari kertoo, ettei Etelämantereella jään hupenemista voi havaita paljaalla silmällä, koska jäätiköt siintävät pitkälle horisonttiin. Siksi meidän onkin luotettava tutkittuun tietoon ja mittauksiin, joita Sarinkin järjestämät retkikunnat toteuttavat Aboalla. IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) on koonnut tutkimuksia jäätiköiden muutoksista eri puolilla maailmaa, ja sen raportit osoittavat hyvin selvästi, että jäätiköt sulavat laajasti ja nopeasti ilmaston lämpenemisen seurauksena. ”Tästä huolimatta tutkimusta tarvitaan lisää”, Sari tähdentää.

Leena on käynyt useilla eri jäätiköillä tekemässä tutkimusta, muun muassa Etelämantereella, Kirgisiassa, Islannissa sekä Alpeilla. Leenan tutkimus keskittyy jään pinnalla olevaan lumeen, joka onkin merkittävää jäätikön massan pysymisen kannalta. Toinen merkittävä asia, joka lumessa jäätikön pinnalla kiinnostaa, on sen albedo – eli heijastavuus. Etelämantereen heijastavuudella on iso merkitys ilmastoon, sillä Etelämanner on laaja lumen peittämä alue, mistä seuraa suuri heijastusvaikutus.

”Kun jää ja lumi katoaa, mustan maan osuus kasvaa, ja tämä kiihdyttää lämpenemistä”, Leena kertoo.

Rasmus sen sijaan on nähnyt muutoksen Alpeilla omin silmin. Euroopassa jäätiköt ovat verrattain pieniä ja alhaalla. Siksi esimerkiksi Alpeilla muutos on havaittavissa paljain silmin. Rasmus kertoo, että erityisesti pienet jäätiköt katoavat nopeasti. ”Mitä pienemmäksi jäätikkö käy, sitä nopeammin se katoaa”, Rasmus selittää.

Jäätiköiden tulevaisuus

Rasmuksen ammatissa jäätiköiden katoaminen lisää suunniteltu- ja valmistelutyötä. Hän joutuu perehdyttämään asiakkaansa tarkemmin siihen, miten olosuhteet vaikuttavat eri reittien kiipeämisen mahdollisuuteen. Vuoristo-oppaan työhön on aina kuulunut varmistaa mahdollisimman turvalliset olosuhteet nousta vuorelle, ja tämä on aina ollut osa heidän työtään. Kuitenkin ilmastonmuutoksen vuoksi sääilmiöiden – kuten lämpötilan – muutokset ovat radikaalimpia, minkä vuoksi valmistautumisesta on tullut monimutkaisempaa. ”Pitää olla tarkempi kuin 10–15 vuotta sitten”, Rasmus toteaa. Todellisuus valkeni oppaille jo silloin, kun Rasmus aloitti 10 vuotta sitten. Esimerkiksi Mont Blancille noustaan suunnilleen yhtä monta kertaa vuosittain, mutta ajankohta on muuttunut. Rasmus kertoo havainnollistavan esimerkin: ”ennen voitiin nousta koko kesän, nyt kannattaa välttää kesän kuuminta aikaa.”

Sari kertoo, että ”vaikka Etelämantereella jäätiköiden hupenemista ei voi paljain silmin havaita, on odotettavissa, että sään ääri-ilmiöt yleistyvät ja voimistuvat myös Etelämantereella lämpenemisen seurauksena.” Etelämantereella sään ääri-ilmiöitä ovat esimerkiksi voimakkaat tuulet ja myrskyt (hirmumyrskyt) sekä runsaat lumisateet. Nämä vaikuttavat mahdollisuuksiin tehdä tutkimusta ja työskennellä ulkona. Ne viivästyttävät alueen lentotoimintaa sekä voivat aiheuttaa vahinkoja rakennuksiin.

Leena on käynyt Etelämantereella Suomen tutkimusasemalla kaksi kertaa. Juuri tuolla alueella lumisateet ovat lisääntyneet, mikä itse asiassa kerryttää lisää massaa jäätikölle paikallisesti. Tämä on erikoinen poikkeama jäätikön kehityksessä, sillä lähes kaikkialla muualla Etelämantereella jäätikön massa pienenee. Leena kuvaa, miten oleellista on tutkia lumen pintaa. Tiedämme esimerkiksi, että erilaiset kiteet myös heijastavat valoa eri tavoin. Toisaalta on oleellista ymmärtää lumen fysikaalisia ominaisuuksia, sillä ne vaikuttavat mallinnukseen, jolla taas voidaan arvioida satelliittien avulla laajempia alueita ja esimerkiksi lumen massaa näillä alueilla.

Antti puhuu mielellään Himalajan jäätiköistä, sillä niihin hänellä on myös henkilökohtainen side. Antti työskenteli Nepalissa UNICEF:in vesihuoltopäällikkönä ja osallistui jäätikön sulamisesta johtuvien äkkitulvien (flash flood) aiheuttamiin hätäoperaatioihin. Toisaalta Himalajan jäätiköiden merkitys yhteiskuntiin maailmanlaajuisesti on valtava. Jäätiköiden sulaminen vaikuttaa laajasti maanviljelyyn, kun epävakaus, eli esimerkiksi lisääntyvät tulvat tai kuivuus tuhoavat satoja. Euroopassakin vesiasioihin on vihdoin herätty. Jokien virtaamien ja lämpötilan muutokset taas vaikuttavat vesi- ja ydinvoiman tuotantoon sekä myös kalankasvatukseen. Tästä kertoo viime kesänä hyväksytty EU:n  vesiresilienssistrategia.

Toivo

Leena toteaa, että suuret jäätiköt, kuten Etelämanner sekä Grönlanti tuskin katoavat ihan lähitulevaisuudessa. Mutta vuoristojäätiköiden kohdalla tilanne on haastavampi, koska ne ovat kooltaan pienempiä. Vuoristojäätiköiden sulaminen vaikuttaa makean veden määrään ja tämä aiheuttaa haasteita maataloudelle. Leena kertoo myös, että Lapin Arktisessa keskuksessa tutkitaan ilmastonmuokkausta ja sitä, voidaanko jäätiköiden sulamista hidastaa estämällä lämpimän meriveden pääsy jäätikköä vasten – mutta vielä ei ole ollenkaan selvää, millaisia vaikutuksia sillä voisi olla. 

Antti pyrkii ajattelemaan positiivisesti. Poliittisella tasolla muutos on ollut myönteinen: vaikka ongelmat maailmalla ovat valtavia, meillä on jo nyt runsaasti tietoa ja taitoa. Tästä hyviä esimerkkejä Antin mukaan ovat EU:n vesiresilienssistrategia sekä YK:n vesikonferenssit. YK:n vesikonferenssi järjestettiin viimeksi 2023, sitä ennen 47 vuotta aiemmin. Nyt seuraava on jo ensi vuoden joulukuussa.  ”Kun maailman korkeimmalla päätöksentekotasolla on nostettu tämä vesiasia arvoonsa, ollaan menossa oikeaan suuntaan”, Antti toteaa.

Rasmuksella sen sijaan ei ole juurikaan toivoa Alppien jäätiköiden suhteen. ”Jos uskoo tutkijoita, ne ovat 80 vuoden päästä poissa”, Rasmus toteaa. Jäätiköt eivät siis katoa Alpeilta vielä Rasmuksen uran aikana, mutta ehkä lapsenlapset eivät niitä näe tai ainakaan muista. Rasmus ajattelee, että pitää omilla toimilla pyrkiä vaikuttamaan asiaan, mutta uskoo tutkijoita ja siksi ajattelee, ettei Alppien jäätiköillä ole toivoa.

Sari on samoilla linjoilla Rasmuksen kanssa. Jos päästöt jatkuvat korkealla tasolla, monet pienemmät jäätiköt voivat hävitä lähes kokonaan tämän vuosisadan aikana.

Kuitenkin suurempien jäätiköiden sulamista (esim. Etelämanner, Grönlanti) voidaan vielä hidastaa päästövähennyksillä. Meidän jokaisen päivittäisellä toiminnalla on merkitystä, ja voimme hidastaa lämpenemistä lisäämällä uusiutuvien energialähteiden käyttöä, säästämällä energiaa, suojelemalla luontoa ja valitsemalla ilmastoviisaasti.

”Jokainen päätös ja teko vaikuttaa siihen, millaisen maailman jätämme tuleville sukupolville”, Sari korostaa.

Terveiset suomalaisille

Jäätiköt voivat tuntua suomalaisille kaukaisilta, mutta ne ovat osa arkeamme.

”Kun jää sulaa, merenpinta nousee ja sään ääri-ilmiöt yleistyvät – myös Suomessa”, Sari toteaa.

Leena täydentääkin, että Suomessakin lumioloissa on jo tapahtunut muutoksia. Etelä-Suomessa ja rannikkoalueilla lumiset talvet ovat muuttuneet epävakaammiksi, ja lumen määrä on epäsäännöllisempi.

Vaikka Suomessa ei ole jäätiköitä, meillä on monivuotisia lumialueita. Nämä ovat kuitenkin paikoittain jo kadonneet. ”Näillä paikallisilla lumialueilla on merkitystä esimerkiksi poroelinkeinolle, sillä porot ovat käyttäneet kesällä lunta apuna ötököiltä suojautumiseen”, Leena kertoo.

Antti ajattelee asiaa vedenkäytön kannalta.

”Meidän suomalaisten vedenkäytöstä yli puolet tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolella ja siitä puolikkaasta yksi neljäsosa tapahtuu vesiniukoilla alueilla”, Antti kertoo.

Esimerkiksi kahvikupillisen tuottamiseen tarvitaan 300-400 litraa vettä. Olemme eniten kahvia kuluttava kansa, mutta vedenkulutuksemme ei ole aina meille näkyvää. Kahvin viljelyä tapahtuu juurikin vesiniukoilla alueilla, ja näin ollen suomalaistenkin vesijalanjälki on maailmalla merkittävä. Onneksi yritysten vesivastuullisuus on kasvussa, yhä useampi yritys kiinnittää huomioita veden käyttöön tuotantoketjuissaan.

Antti korostaa, että veden osalta olemme kaikki samassa veneessä. Globaali veden kiertokulku on jo epätasapainossa, emmekä voi ajatella olevamme irrallaan siitä, vaan olemme osa sitä. Vesi kiertää jäätiköissäkin, mutta hitaasti. Siksi meidän yhteytemme jäätiköihin ei ole niihin niin kaukainen kuin saattaa tuntua, kun emme niitä näe niin usein omin silmin.

Rasmus kehottaakin kaikkia käymään joskus jäätiköllä: on hienoa nähdä jäätiköt omin silmin. Liikkuminen maastossa, jossa kaikki on suurta eikä itse voi kontrolloida kaikkea, antaa todella paljon. Se on merkityksellinen kokemus. “Tekee hyvää olla välillä tällaisessa tilanteessa, niitä on aika vähän meidän nyky-yhteiskunnassa ja arjessa” Rasmus sanoo, ja jatkaa:  ”Vuorilla kiipeäminen on seikkailu, tai ainakin siinä on todellisen seikkailun tuntua, sellaista on muulla vaikea kokea”. POW kannustaa näiden mahtavien luonnonvoimien pariin, mutta kestävästi ympäröivää luontoa kunnioittaen.