POWin polku osa 4 – Elä yksinkertaisemmin
Elä yksinkertaisemmin. Helpommin sanottu kuin tehty. Kuinka helposti kukaan voi oikeasti muuttaa elämäntapojaan sormia napsauttamalla? Ajatuksena se on loistava. Vähennä kulutusta, älä osta turhaa, käytä tavaroita uudelleen ja niin edes päin. Luonnon lisäksi rahaakin säästyisi, mutta silti turhaa tavaraa kertyy helposti lähes jokaisen kotiin.
Muutin pois vanhempieni luota parikymppisenä yhteiseen kotiin tyttöystäväni ja parin matkalaukun kanssa. Vuosien kuluessa huomasimme olevamme tilanteessa, jossa kaksi varastoa ja 55 neliöinen koti pursusivat tavaraa jokaisesta kolosta.
Tuolloin oli olympialaisten jälkeinen syksy. Olin vaihtanut henkilökohtaista yhteistyökumppania ja liitollekin tuli uusi vaatettaja. Monen sattuman summana käyttämättömiä hiihtoasuja, kerran käytettyjä lenkkareita ja ylimääräisiä voiteita taisi olla yhteensä viisi matkalaukullista. Tavaraa ei yksinkertaisesti mahtunut mihinkään, ja asialle oli tehtävä jotain. Samoihin aikoihin julkisuudessa käytiin keskustelua urheiluharrastusten kalleudesta. Päätimme, että loput ylimääräiset hiihtovarusteet voisi lahjoittaa niitä eniten tarvitseville, eli vähävaraisille nuorille urheilijoille.
Laitoin pystyyn julkisen ilmoituksen ja sain kymmeniä todella koskettavia viestejä eri puolilta Suomea. Lopulta auttaminen laajentui aiottua suuremmaksi. Vaatteiden ja voiteiden lisäksi annoin pois myös suksia ja sauvoja. Sain maajoukkueystäviäni mukaan, joten yhteensä kolmisenkymmentä lasta ja nuorta saivat hiihtovarusteita jouluksi. Mukana oli yksinhuoltajaäitejä, vakavasti sairaita vanhempia ja nuoria, jotka halusivat tehdä hyvää perheelleen.
Ajankohta sattui juuri joulun alle ja aattona huomasimme tyttöystäväni kanssa, ettei meillä ollut yhtään lahjaa toisillemme. Aiempina vuosina olimme aina antaneet överimäärän paketteja niin toisillemme kuin muille perheenjäsenille. Tästä on mennyt nyt olympiadin verran aikaa, mutta edelleen joulukuusen alla on tyhjää. Tavarat ovat vaihtuneet elämyksiin, ja lahjaksi pyritään antamaan kokemuksia sekä yhteistä aikaa. Ja ilahduttamaan apua eniten tarvitsevia.
Muutos on näkynyt arjessa monella tavalla. FB-kirpputorit ja netin eri kanavat ovat ahkerassa käytössä, kun tavara lähtee kiertoon. Jos jotain käyttökelpoista ollaan heittämässä kaatopaikalle, tarjotaan sitä ilmaiseksi jollekin tai viedään kierrätyskeskukseen. Enää kaapit eivät ole täynnä vitosen ale-paitoja, vaan harkitummin ostettua laatua.
Nykyään tarina tuotteen takana merkitsee paljon enemmän. Tästä esimerkkinä muutaman kuukauden takainen muutto ja uusien huonekalujen hankinta. Entiset huonekalut jäivät vanhaan kotiin vuokrakäyttöön. Uuden kodin terassin kalusteet ovat Helsingin Olympiastadionin penkeistä valmistettu ja loistava pala suomalaista urheiluhistoriaa. Olohuoneessa nojatuolit ovat isovanhempien ensimmäinen ostos omaan kotiin 50-luvulla. Sohvassa ja sängyssä panostettiin laatuun, sillä niissä urheilijanakin vietän eniten aikaa. Nämä tulivat kotimaiselta valmistajalta, jossa myymälästä näkee kyljessä olevan tehtaan puolelle palan valmistusprosessista. On muuten aika eri fiilis treenin jälkeen rentoutua sohvalla, joka on tehty omien toiveiden mukaisesti ja jonka valmistusta on voinut seurata läheltä. Vaikka tuote on ostohetkellä kalliimpi kuin naapuriliikkeen halpatyömaissa valmistettu versio, maksaa se itsensä takaisin vuosien saatossa, kun laadukkaat materiaalit kestävät käyttöä pitkään.
Tarinan opetus on siis, että jokainen voi katsella ympärilleen ja miettiä, mikä kaikki on tarpeellista. Yksinkertaisemmin eläminen voi tuoda elämään yllättävän paljon iloa. Toisen roska on todellakin toisen aarre, ja auttaminen on parhaimmillaan juuri silloin kun sen voi tehdä konkreettisesti. Haastankin kaikki kokeilemaan sitä.
Jos minun sanani eivät vakuuttaneet, suosittelen jokaista pohtimaan asioita ilmastonmuutoksen muuttamassa maailmassa Mahatma Gandhin miettein: ”Elä yksinkertaisemmin, jotta muut voisivat yksinkertaisesti elää.”
Kirjoitus on osa blogisarjaa, jossa esitellään POWin polkua talvien pelastamiseen.