Kylmästä lämpimään

Kuva: Bob Ramsak / piran café, pirancafe.com

Ilmastopakolaisuus on käsite jota tänä päivänä kuulee käytettävän melko useassa yhteydessä. Sitä käytetään huumorimielessä etelän aurinkoon muuttavista eläkeläisistä tai vähentyneen lumen takia korkeammille vuorille ja pohjoisemmille alueille matkaavista laskijoista. Hieman vakavampia uhkia kohtaavat ihmiset, joiden täytyy muuttaa kodistaan ja kotimaastaan ilmastonmuutoksen vaikutusten takia.

Ilmastopakolaisuus on käsite joka ei laillisesti ole pätevä, virallisessa YK:n vuoden 1951 pakolaisuusmääritelmässä ei mainita ympäristöstä johtuvia tekijöitä. Viime vuosina myös mediassa virheellisesti käytetty termi ilmastopakolaisuus viittaa siis ihmisiin, jotka joutuvat jättämään kotinsa ja kotialueensa ilmastonmuutoksen vaikutusten johdosta. Virallisempi termi on ympäristöstä johtuva pakkomuutto. Näitä ympäristöstä johtuvia vaikutuksia ovat esimerkiksi eroosio, merenpinnan nousu sekä elinkeinon harjoittamisen mahdottomuus ilmastossa tapahtuvien muutosten vuoksi.

Merenpinnan nousu on ilmiö, joka ei ole vain katastrofielokuvien elementti, vaan se on täyttä totta yhä useammille ihmisille eri puolilla maailmaa. Merenpinnan nousu ja sen myötä kiihtyvä eroosio uhkaavat tuhansien ihmisten koteja erityisesti matalissa saarivaltioissa, joissa asutusta ei ole mahdollisuutta siirtää korkeammalla. Useasti nämä saarivaltiot ovat myös taloudellisesti melko huonossa asemassa, eikä resursseja merenpinnan nousulta suojautumiseen ole.

Kansainvälisen oikeuden mukaan ympäristössä tapahtuneista muutoksista johtuva pakkomuutto ei tee ihmisestä pakolaista, eikä hän siksi ole oikeutettu saamaan pakolais-statusta. YK:n ja EU:n pakolaisuusmääritelmät eivät sisällä ilmastonmuutoksesta johtuvia tekijöitä, eikä turvapaikkaa ole mahdollista saada näiden perusteella.

Suomen ulkomaalaislaista 88 § 323 löytyy kuitenkin melko ainutlaatuinen kohta, jonka mukaan oleskelulupa on mahdollista saada jos henkilö ”ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia”. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat maat joiden lainsäädännöstä löytyy maininta ympäristökatastrofeista mahdollisuutena anoa turvapaikkaa, vaikkakaan siihen ei ole vielä vedottu. Vielä nykyään ympäristöstä johtuvien syiden takia pakenevat ihmiset kuitenkin muuttavat useimmiten oman kotimaansa sisällä, mikä ei sekään aina ole ongelmatonta.

Talviurheiluharrastajien kokema ahdinko lumen määrästä on tietenkin melko eri luokkaa verrattuna kotinsa menettäviin ihmisiin, mutta ongelmien juuret ja syyt ovat samat. Ilmastonmuutos ja etenkin yhä myöhemmin alkava talvi pakottavat lumen äärelle mielivän lähtemään yhä korkeammille vuorille ja pohjoisemmille leveyksille.

Ilmastonmuutos on ilmiö jolta kukaan ei voi välttyä, mutta siitä johtuvien ongelmien laajuus ja vaikutus yksittäisen ihmisen tai yhteisön elämään riippuvat hyvin paljon asuinvaltiosta, maantieteellisestä sijainnista sekä taloudellisesta asemasta. Vaikka lumenpuute Suomessa harmittaakin, ei meidän täydy akuutisti pelätä kotimme ja elinkeinomme puolesta.

Ilmaston lämpenemisen täytyisi loppua hyvin nopeasti siihen kuuluisaan kahteen asteeseen, jotta jatkossa ilmastopakolaisuudesta arkikielessä puhuttaessa voitaisiin puhua vain Espanjaan muuttavista eläkeläisistä sekä lumihuipuille lähtevistä laskijoista.

Sohvi Kangasluoma

Kirjoittaja on rovaniemeläinen kansainvälisen politiikan opiskelija, joka aloitti lumilautailun 4-vuotiaana.