Ilmastovuosi 2020
Kuluneena vuonna tapahtui jotain ennen näkemätöntä. Globaalit päästöt tippuivat noin 7% eli vähän alle sen, mitä niiden tulisi vähentyä joka vuosi tästä eteenpäin, jotta Pariisin sopimuksen tavoite voitaisiin saavuttaa. Syy vain ei ollut toivottu: korona-pandemia runteli ihmisiä ja taloutta pahemmin kuin mikään kriisi sitten toisen maailmansodan. Pandemia ja sen seuraukset kohtelevat ihmisiä myös hyvin eri tavalla ja eriarvoistavasti. Ilmaston kannalta koronakatastrofi loi kuitenkin silti myös toivoa tulevaisuuteen.
Pariisin ilmastosopimus täytti loppuvuodesta viisi vuotta. Vaikka erävoittoja, kuten useiden valtioiden hiilineutraalisuustavoitteet, nuorten nousu ilmastokeskusteluun, uusiutuvien hinta ja Bidenin vaalivoitto, onkin alkanut tulemaan, on peliaika käymässä vähiin. Mittavilla päästövähennyksillä alkaa olla todella kiire, jos nykyisen kaltaiset talvet, elinolot ja elonkirjo halutaan säilyttää.
Kaikki teot ja valinnat, pienetkin, ovat tärkeitä. Ne auttavat meitä huomaamaan, että ilmastokriisin torjuminen ei ole mahdottomuus ja kurimus vaan vain uusia tapoja, makuja ja ennen kaikkea ajattelutappoja sekä mahdollisuus merkitykselliseen tulevaisuuteen.
Lähimatkailun uusi potentiaali, #pysynlähellä
Talvi 2020 oli Suomessa myös erikoinen. Lapissa lunta oli ennätysmäärät ja talvi jatkui pitkälle kevääseen. Etelässä taas lunta eikä talvea sitä myötä ollut oikeastaan ollenkaan. Tällaiset talvet tulevat todennäköisesti lisääntymään tulevaisuudessa. Lumiraja vaan kipuaa koko ajan pohjoisemmaksi. Korona sai ihmiset myös näkemään lähimatkailun potentiaalin uusin silmin. Talvilajien ystävät siirsivät katseensa kotimaan ja lähialueiden kohteisiin, kun matkustusrajoitukset sulkivat muut mahdollisuudet. Toivottavasti tästä tulee pysyvä trendi tulevaisuudessa ja mahtavia elämyksiä ei enää tarvitse hakea niin kaukaa. Vielä kun opimme liikkumaan lähellekin vähäpäästöisesti, alamme talvilajien yhteisönä olemaan enemmän osa ratkaisua kuin ongelmaa.
Mutta vaikka maailma tuntui lähes pysähtyvän maaliskuussa koronan takia, päästöt vähenivät silti vain 7%. Se kertoo siitä, että rakenteissa, eli esimerkiksi energian, ravinnon ja materiaalien tuotannossa, piilee valtava päästövähennystarve, johon yksilön on vaikea vaikuttaa omilla teoillaan – paitsi äänestämällä ja tukemalla poliittisia päättäjiä tekemään tarvittavia ja oikeudenmukaisia ratkaisuja. Meidän on siis jatkettava äänen pitämistä paremman ja puhtaamman tulevaisuuden vaatimista! Koronakriisissä päättäjät ja ihmiset ovat olleet valmiita tarvittaviin ja globaaleihin toimiin riittävän suuren uhan edessä. Pandemia on toivottavasti selätetty jo lähitulevaisuudessa, mutta ilmastonmuutos ei ole katoa mihinkään. Meidän kaikkien on myönnettävä sen olevan nykyisen kaltaista elämää uhkaava kriisi, joka on kohdattava nopeasti. Onneksi korona kaikessa kauheudessaan on osoittanut sen, että sellainen on mahdollista, kunhan vain riittävää tahtoa löytyy.
Terveisin, POWin PJ Miikka Hast