Epätäydellinen ilmaston puolestapuhuja?

Täydellisyys. 

Tuo on termi, jonka ympärillä elämäni on pyörinyt siitä saakka, kun aloitin lumilautailun. Ammattilaisena aloin tavoittelemaan kilpailuissa vain täydellisiä temppuja. Myöhemmin siirsin saman mentaliteetin videoprojekteihin, joiden tarkoitus on inspiroida katsojaa täydellisiä laskuja täydellisellä lumella laskien. 

On huvittavaa ajatella, että juuri epätäydellisesti onnistuneet asiat ovat kuitenkin avanneet ovia ja mahdollistaneet minulle pitkän uran lumilautailun parissa. Otetaanpa esimerkiksi voittolaskuni X Gamesissa: siinä oli käsikosketus, ja ote irtosi yhdessä tempussa tehden siitä ruman näköisen. Siitä huolimatta voitin, koska tein jotain silloin ennenkuulumatonta. Samoin kävi dokumenttielokuva Arctic Lightsissa. Omien kasvukipujen käsittely ja haavoittuvaisuus täydellisten laskujen takana olivat joukosta erottuvia asioita verrattuna siihen, miten vapaalaskua elämäntapana yleensä tuodaan esille. 

Henkilökohtaisesti olen hävennyt yllämainittuja asioita heti niiden tapahduttua. Täydellinen lasku kilpailussa hyvällä tyylillä ja vapaalaskun glamorisointi elokuvassa olisivat olleet helpompia tapoja tulla hyväksytyksi lajin sisällä, jossa juurikin täydellisyys ja huippuunsa viritetyt kisatemput sekä riskialttiit suoritukset vuorilla tuovat näkyvyyttä ja statusta. 

Olen monesti kokenut, että sama pätee ilmastonsuojeluun ja aktivismiin yleisesti. Hyvällä asialla oleva agenda työntää minua pois luotaan, koska en ole tietynlainen voidakseni olla mukana. 

Yhteys luontoon kaikki kaikessa!

Vapaalaskijana yhteys luontoon, ja etenkin lumeen, on minulle kaikki kaikessa. Olen silti tehnyt urallani päätöksiä, joilla on ollut osaksi negatiivisia vaikutuksia arvojeni uskottavuuden kannalta. Nesteen kanssa vuosina 2013–2017 toteutettu yhteistyö on tästä hyvä esimerkki. Projekti mahdollisti minulle kestävän taloudellisen pohjan kehittää uraani vapaalaskijana ja suunnitella tulevaisuutta, mutta sain sen kautta osakseni myös paljon arvostelua. Kiinnostavana esimerkkinä kommentti, jossa minua kutsuttiin orankien tappajaksi. Viimeksi tämän vuoden alussa sain somessa muistutuksen siitä, että en voi olla hyvä sanansaattaja ilmastonmuutokselle, koska olen edustanut Indonesiassa viidakkoja tuhoavaa yritystä.

Olen monesti kokenut, että sama pätee ilmastonsuojeluun ja aktivismiin yleisesti. Hyvällä asialla oleva agenda työntää minua pois luotaan, koska en ole tietynlainen voidakseni olla mukana. 

Antti Autti

Uskon ymmärtäväni hyvin mistä ihmisten mielipiteet tulevat. Ilmaston tila ahdistaa, ja minun elämäntapani maailmaa kiertävänä laskijana voi näyttäytyä todella hienolta elämältä. Asioilla on kuitenkin monta puolta, ja ammatikseen lumilautaileva henkilö joutuu tasapainoilemaan päätöksiensä kanssa todella paljon.

Yhdessä asiassa minua arvostelleet ovat oikeassa; minä en ole täydellinen, en sitten millään lailla. Itse asiassa ammattilumilautailija ei voi olla täydellinen ilmaston puolestapuhuja, jos vertailukohdaksi otetaan vaikkapa Sitran elämäntapatestin tehnyt keskivertohenkilö, jonka hiilijalanjälki on testin mukaan 7100kg CO₂e. Oma jälkeni normaalina vuotena ilman  koronaa on noin 15 100 CO₂e. Jos haluamme tehdä oman osuutemme Pariisin sopimuksen 1,5 asteen lämpenemisen tavoitteesta, tulisi suomalaisen keskivertohiilijalanjäljen olla vuonna 2030 globaalisti kestävällä tasolla eli noin 2500 CO₂e.

Suurin osa päästöistäni syntyy matkustamisesta. Nyt koronan aikaan en ole lentänyt vuoteen, minkä seurauksena päästöni ovat vähintään puolittuneet. Tämä huomattava pudotus ei kuitenkaan tule osaltani olemaan vielä pysyvä, sillä urani on vaiheessa, jossa muutos kohti vapaalaskun ammattilaisuutta pohjoisessa on vasta alkanut. Hiilijalanjälkeni tulee hyvin luultavasti heittelemään suuntaan jos toiseenkin seuraavien vuosien aikana.

Mutta miksi sitten haluan osallistua keskusteluun ja tulla mukaan POWiin, kun olen jopa Sitran mukaan Uhka Menneisyydestä?

Voinko toimia ilmaston puolestapuhujana, jos en itse ole ensin täydellinen esimerkki?

Mielestäni ilmastotyössä on kyse ennen kaikkea siitä, mihin suuntaan haluaa kulkea ja muuttua. Jokainen voi olla ilmaston puolestapuhuja, kunhan vain peilaa asiaa oman tilanteensa kautta. En siis usko ollenkaan siihen, että ihmisen olisi ensin täytettävä kaikki kriteerit voidakseen osallistua työhön, joka koskettaa jokaista maailman ihmistä. Näkemykseni mukaan yksilöiden täydellisyyden tavoittelu tässä tilanteessa johtaisi hyvin luultavasti siihen, että tulisimme häviämään tämän maailmaa mullistavan kriisin – ja sitä minä en halua, se pelottaa minua. On siis parempi toimia ja asettaa tavoitteita, joita kohti voimme epätäydellisinä alkaa kulkea.

Mitä nuo tavoitteet sitten voisivat olla? Minun kohdallani ne liittyvät ammattiini ja päätöksiin kyseenalaistaa omat ilmastoon negatiivisesti vaikuttavat tekijät. Näiden asioiden muuttaminen vaatii kovaa työtä. Ne eivät tapahdu niin nopeasti kuin haluaisin, sillä siihen kuuluu myös laajempi muutos, jonka laskulajikulttuuri joutuu läpikäymään uudistuakseen ilmaston takia. Kaikki tekijät liittyvät siis toisiinsa. Vaikka tämäkään muutosmatka ei minulta henkilökohtaisesti täydellisesti onnistuisi, ei sen tarvitsekaan. Minulla on silti mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä päättäjiksi ihmisiä, jotka osaavat säätää asioita ilmaston kannalta parhaaseen mahdolliseen suuntaan. Päättäjien vastuulla on tehdä ilmastoystävälliset teot meille kaikille helpommiksi.

Toivon voivani kannustaa omalla esimerkilläni mukaan talvien pelastamiseen erityisesti niitä ihmisiä, jotka vielä epäröivät epätäydellisyytensä vuoksi. Uskon, että meille kaikille on paikka auki täällä puutteistamme huolimatta.

Antti Autti

Aktiivinen urani ammattilaskijana on luonut minulle näkyvän paikan omassa yhteisössäni. Puhumalla ääneen ilmastonmuutoksesta voin vaikuttaa tarvittavaan muutokseen myös oman lajikulttuurini sisällä. Tämän äänen ja aseman käyttämisellä on mielestäni suurempi vaikutus kuin oman hiilijalanjälkeni täydellisellä minimoimisella aktiivisen lasku-urani aikana. Muutos on jo käynnissä, kuten uusi pohjoisessa toteutettava Arctic Lines -projektini osoittaa. Muutaman täydellisen esimerkin sijaan tarvitsemme kauttaaltaan kestävämmäksi rakennetun laskukulttuurin, jonka syntymiseen voimme kaikki omalta osaltamme vaikuttaa. Toivon voivani kannustaa omalla esimerkilläni mukaan talvien pelastamiseen erityisesti niitä ihmisiä, jotka vielä epäröivät epätäydellisyytensä vuoksi. Uskon, että meille kaikille on paikka auki täällä puutteistamme huolimatta.

Kirjoittaja: Antti Autti

Kuvat: Jaakko Posti & Simo Vilhunen